Kouvolalainen sivuvaunumoottoripyöräilijä Markku Artiola sai ensikosketuksen lajiin jo 80-luvun alkupuolella. Silloin mies kävi ystävänsä Esa Skytän kanssa katsomassa kilpailua Imatralla.
– Todettiin, että tässä olisi laji jota voi harrastaa valkoinen kauluspaita päällä ilman hikoilua. Pieleen meni, Artiola muistelee.
Nuoruutensa Artiola vietti pelaten jalkapalloa ja jääkiekkoa. Ajatus kilpaurasta ei ollut käynyt edes mielessä.
Syksyllä 1982 miehet ostivat ensimmäisen sivuvaunumoottoripyörän. Kouvolan mikroautoradalla parivaljakko otti selvää, kumpi alkaa ajaa ja kumpi on kyydissä.
– Pudottauduin kahdesti kyydistä. Se ratkaisi sen, että minä rupesin ajamaan, Artiola kertoo.
Yhteistyö Skytän kanssa jatkui pari vuotta. Sen jälkeen Artiolan kyydissä on ollut melkein neljäkymmentä paria eli ”purkkiorjaa”.
Takaisin huipulle
Vuonna 1988 Artiola joutui vakavaan onnettomuuteen. Ruotsissa järjestetyssä kilpailussa 32-vuotias Artiola ajautui kaiteeseen. Syynä oli ajovirhe tai tekninen vika.
– Sairaalassa alettiin suunnitella, että miten tästä jatketaan. Päämäärä oli takaisin huipulle.
Katkera urheilija ei ole osannut olla.
– Jos olisi jäänyt jonkun huumehöyryn alle suojatiellä tai muuten kävellessä, silloin saattaisin olla. Ei tässä tapauksessa, mies selventää.
Artiola pitää tärkeänä lähipiiriltä saamaansa tukea onnettomuuden jälkeen. Hän jäi työkyvyttömyyseläkkeelle. Seuraavana vuonna pyörätuolissa istuva Artiola kävi kokeilemassa ystävänsä sivuvaunumoottoripyörää.
– Kokeiltiin miten mahdun tai ylipäänsä pystyn menemään kuskin paikalle, Artiola kertoo.
Onnettomuuden jälkeinen vuosi kului uuden menopelin rakentamisessa. Nykyisin vaihteet toimivat sähkökäyttöisesti. Myös jalkajarrut pelaavat nyt vasemmalla kädellä.
Kilpailuissa ajettavat sivuvaunumoottoripyörät muistuttavat ulkomuodoltaan enemmän formula-autoa kuin moottoripyörää.
Artiola huomauttaa sen poikkeavan paljon katumallista. Yhtäläisyytenä on moottori ja ohjaustanko, mutta siihen se kuljettajan mukaan jää. Huippunopeudet lajissa käyvät jopa kolmensadan tuntivauhdissa.
Ajopari kuin aviopari
Joonas Salu oli Artiolan kyydissä ensimmäistä kertaa viime kaudella, ja yhteistyö toimi Artiolan mukaan sujuvasti alusta alkaen.
– Minun kilometreilläni sen huomaa hyvinkin äkkiä, että kenen kanssa pystyy ajamaan ja kenen kanssa ei.
Kuljettajan ja purkkiorjan suhdetta hän vertaa avioliittoon.
– Hyvin on tultava toimeen, eikä pelkästään radalla.
Kilpailut venyvät usein muutaman päivän mittaisiksi. Kilpailureissut kerryttävät mittariin kesän aikana noin 10 000 kilometriä.
Lisäksi Artiolan tiimiin kuuluu useampia mekaanikkoja.
Uraltaan Artiola muistelee vuonna 2011 voitettua Eestin mestaruutta. Vuonna 2006 Artiola nappasi voiton Suomen sarjasta. Viime vuosien aikana kilpailuista on tullut joko hopeaa tai pronssia. Viime kesä toi Artiolalle ja Salulle SM-hopeaa ja Viron sarjasta pronssia.
Kilpailut sijoittuvat touko – syyskuun väliin. Talviaika ei kuitenkaan tarkoita Artiolalle laakereilla lepäämistä. Hän kertoo, että talvella korjataan edellisen kauden mokia.
– Pariaatteessa valmistautuminen alkaa siitä, kun syksyllä kausi loppuun.
Nuoria harrastajia kaivataan
Sivuvaunumoottoripyöräily ei ole lajina kovinkaan tuttu Suomessa. Markku Artiola toivoo lajin pariin nuorempia harrastajia. Hän kertoo ikäjakauman olevan parikymppisestä yli kuusikymppiseen. Artiolasta innostava esimerkki on ruotsalainen Leif Aurosell, joka aloitti uransa 16-vuotiaana ja otti vielä viime kesänä osaa Suomessa järjestettyyn kilpailuun olleessaan 73-vuotias.
– Kai tämä mukavaa on, kun tätä vieläkin viitsii tehdä, Artiola pohtii.
Mies odottaa Iitin Tillolankankaalle luvattua Kymi Ringin moottoriurheilukeskusta.
– On sellainen haave, että siellä kun ensimmäinen lähtö voitetaan, niin sitten lopetetaan, Artiola kaavailee.
Henna Huuskonen
Yle Kymenlaakson työharjoittelija